Mitä tapahtuu, jos et enää pelkäisikään?

Milloin olet viimeksi aloittanut keskustelun vieraan ihmisen kanssa bussissa? Oletko aikoihin soittanut vanhalle ystävälle, kenestä et ole kuullut vuosiin? Uskalsitko viime palaverissa heittää ilmoille hulluimmat ideasi?

Mikäli vastauksesi ovat muotoa 'kauan sitten' ja 'en', lue tämä!

Useimmilla meistä on tapana alisuoriutua. Tehdä vähän sinne päin ja pienesti, mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Missään nimessä emme tahdo erottua, näkyä, kuulua tai herättää varsinkaan kysymyksiä, vastaväitteitä tai yleistä hälinää. Me pelkäämme.

Mitä me sitten pelkäämme? Me pelkäämme epäonnistumista, mokaamista. Me pelkäämme, että meistä ei pidetä, että ideamme ovat huonoja tai että kaikki vaan menee yleisesti pieleen. Siksi me alisuoriudumme. Me emme tahdo ottaa epäonnistumisen riskiä.

Turvallista, tavallaan.

Huono puoli tässä on se, että emme koskaan tule löytäneeksi mitään uutta. Emme kehitä itseämme, emme riko rajojamme, emme saa mielipidettämme julki emmekä liiku mihinkään tai liikuta mitään tai ketään. Kaiken lisäksi joudumme elämään pelkojemme hallittavana.

Otetaanpa muutama esimerkki: mitä tekee esiintyjä, joka aktiivisesti pelkää saavansa black outin? Saa black outin. Mitä tekee työntekijä, joka pelkää suunnattomasti, että hänen ideoitaan ei kuunnella? Jättää ne sanomatta. Mitä tekee ihminen, joka pelkää ettei kuitenkaan saa hakemaansa työpaikkaa? Jättää hakematta.

Epäonnistumisen pelko siis aiheuttaa epäonnistumisia. Jos taas hyväksymme mokaamisen mahdollisuuden ja olemme myös valmiita selviämään siitä, voimme luopua koko mokaamisen ajattelusta. Nimenomaan ennen kuin sitä on edes tapahtunut. Tällöin vapautamme itsemme keskittymään olennaiseen - on se sitten tiedon välittämistä yleisölle, ideariiheen osallistumista, työpaikkahaastatteluun valmistautumista tai mitä tahansa, mikä vie meidät uudelle, mahdollisuuksia täynnä olevalle alueelle.

Ja totta puhuen, vaikka mokaisimmekin, mitään kovin vakavaa ei tapahdu: black outin saanut esiintyjä pitää tauon, kenties naurahtaa. Kenties yleisökin naurahtaa. Kenties koko tunnelma rentoutuu. Ideoita heitellyt työntekijä saa pahimmillaan osakseen tyrmäyksen -parhaimmillaan ideasta tulee toteutus. Työpaikkaa hakenut henkilö joko työllistyy tai ei. Joka tapauksessa kaikki he ovat ottaneet riskin, kaikki he ovat uskaltaneet kurkottaa korkeammalle. Ja kun he ovat tehneet sen kerran, he tekevät sen toisenkin kerran. Ja joka kerta siitä tulee helpompaa ja palkitsevampaa.

Aloita siis itsesi rohkaiseminen jo tänään ja tee jotain eri tavalla - uudella tavalla. Haasta itsesi ylittämään totutut, turvalliset rajasi: kävele eri reittiä töihin, syö lounas uuden tuttavuuden kanssa, heitä seuraavassa kokouksessa ilmoille hulluimmat ideasi tai hae vihdoinkin sitä työpaikkaa, mistä olet unelmoinut jo vuosia.

Riko omat, kuvitellut rajasi ja uskalla ottaa selvää mitä tapahtuu, jos et enää pelkäisikään.

Lue myös:

• Vinkkejä puhelinjännityksen taltuttamiseen
• Paineen kasvaessa pelko suistaa myyjät raiteiltaan
• Rekrytoi peloton myyjä